Uusi reissu ja uudet kujeet. Tiistaina 7.3.2017 ajattelin
pikaisesti käydä nauttimassa oluen ja laulamassa muutaman laulun. Tällä kertaa
paikaksi valikoitui Jone´s Kaisaniemenkatu 13:ssa Helsingissä. Narikkamaksu
Jone´sissa on maanantaista torstaihin 2 € ja perjantaista lauantaihin 2,5 €.
Olin paikalla klo 20:40 ensimmäisenä asiakkaana. Onneksi paikka alkoi kuitenkin
täyttyä nopeasti. Tyhjässä ravintolassa on hyvä kokeilla uusia ja haastavia kappaleita
ensimmäisiä kertoja, mutta yleisö oikeastaan tekee karaoken. Paikkana Jone´s on
arviolta 60-paikkainen karaokebaari, joka jakautuu L:n muotoisena etu- ja
takaosaan. Molemmissa osissa soi sama musiikki, ja niissä on laulamista varten
kaksi kattoon kiinnitettyä kaiutinta. Alkuillasta etuosan musiikki tuntui olleen
säädettynä takaosaa hiljemmalle. Ensivaikutelma oli tyylikäs ja hämyisä.
Tänä iltana karaoke kuitenkin antoi odotuttaa itseään, sillä
hieman yhdeksän jälkeen aloitti Helsingin karaokebaareissa ajoittain esiintyvä trubaduuri
Mark Tuomela akustisen keikkansa. Mies, kitara, huuliharppu ja ääni. Keikka oli
varsin onnistunut, vaikkei yleisöä vielä ollut ehtinyt paljoa paikalle. Kappaleet
soivat hyvin, ja laulut olivat ensiluokkaisia. Kappalevalinnat olivat rock-painotteisia
Neil Youngista CCR:ään ja Eric Claptonista Jimi Hendrixiin. Yleisellä tasolla
en ole täysin karaokebaarikeikkojen ystävä, sillä mielestäni karaokebaariin
mennään ennemminkin laulamaan, kuin vain kuuntelemaan. Toisaalta osaava trubaduuri tuo mukavaa vaihtelua hiljaiseen alkuiltaan.
Trubaduurin lopettaessa karaoke pyörähti käyntiin ja samalla
väkimäärä jatkoi tasaista kasvuaan. Jone´sissa oli töissä yksi tarjoilija, joka
hoiti samalla karaoken pyörittämistä. Pienemmällä asiakasmäärällä homma toimi. Esiintymislavaa
tai varsinaista tanssilattiaa ei Jone´sissa ole. Suuri osa laulajista lauloi
baaritiskin edessä aukeavassa tilassa. Laulaessa oma laulu kuului kirkkaana ja selvänä.
Musiikin äänenvoimakkuus oli sopiva myös kovaan laulantaan. Shuren laadukkaat
ja langattomat mikrofonit toimivat hyvin. Musiikki oli yleisesti hyvin
diskanttivoittoista ja useamman laulajan kohdalla diskantit jopa sattuivat
korviin. Vastaavasti bassot jäivät taka-alalle. En ole varma johtuiko
basson hiljaisuus miksaajan säädöistä vai PA-laitteistosta. Voihan tietysti
olla, että diskanttivoittoisella säädöllä haetaan musiikin parempaa
erottelukykyä kokonaislaadun hieman heikentyessä. Laulajien taso oli tänä
iltana keskimääräistä karaokekuppilaa parempi.
Jone´sissakin kappaleet varataan perinteisen kaavan mukaan
paperilapuilla. Baarissa on yksi kosketusnäyttölaite, josta kappaleita voi
etsiä. Biisivaraukset laitteen kautta eivät kuitenkaan onnistu. Suuri osa
laulajista kantoi perinteiset lauluvihkot pöytiinsä, ja selailivat niitä
keskustelun lomassa. Mobiilisti tehtävä biisivaraus ei ole käytössä, mutta
kappalelistat löytyvät osoitteista biisilista.fi ja karaokebar.net. Ravintolan
takaosassa oli Soneran liittymällä haasteita päästä nettiin. Onneksi
ravintolassa on ilmainen wifi, joka mahdollistaa nettipohjaisten biisilistojen
käyttämisen.
Jone´s oli kaikkinensa positiivinen kokemus. Muutaman vuoden
takaiset muutostyöt toivat onnistuneesti näyttävyyttä ravintolaan. Samalla karaokelaitteistoa
ilmeisesti uudistettiin, sillä musiikki kuulosti diskanteista huolimatta
paremmalta kuin aiemmin. Tosin edellisestä vierailustani on jo jonkin verran
aikaa, ja voi olla, että muistikuvani ovat hieman vääristyneet. Näkisin, että
Jone´s on parhaimmillaan suuremman seurueen tai kaveriporukan illanviettopaikkana,
ja se sopii ehdottomasti kaiken tasoisille laulajille. Oluttuoppi maksoi 6,1 €.
