Erottaja Bar 27.3.2017 Helsinki

Helsinki kutsui taas reissumiestä. Aikainen lähtö ja kesäaikaan siirtyminen uhkasivat uuvuttaa miehen, mutta sain kuitenkin kammettua itseni Erottajaan. Saavuin ravintolaan klo 21:30, jolloin paikalla oli noin 10 asiakasta. Väkimäärä kuitenkin lisääntyi tasaisesti, ja paikka alkoi olla täynnä hieman ennen puolta yötä. Omien kappaleiden väli kasvoi alkuillan viidestätoista minuutista puolenyön vajaaseen tuntiin. Narikkaa ei tällä kertaa tarvinnut maksaa, kun oli ajoissa liikenteessä. Narikkamaksu on normaalisti 2,5 €. Erottaja on viime aikoina ollut jonkin verran esillä julkkisten juhlapaikkana. Tälläkin kertaa yksi suomalainen superjulkkis vietti iltaansa Erottajalla seurueensa kanssa. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan intoutunut laulamaan karaokea.

Paikkana Erottaja jakautuu kahteen erilliseen karaokeen. Uusi puoli on enemmän pubimainen ja vanha hyvin yökerhomainen. Tällä kertaa vietin illan pääosin vanhalla puolella. Aiemmista vierailuista muistelen, että pubin puolella musiikin äänentoisto ei ihan yllä yökerhopuolen tasolle. Pubin puolella onkin yleensä vähemmän jonoa laulamaan. Vanha puoli on mielestäni tyylikäs kokonaisuus turkoosine seinineen, peilipalloineen, värivaloineen ja lukuisine näyttöineen. Pöydissä on näyttävät spotit, jotka tunnelman luonnin lisäksi helpottavat lauluvihkojen lukemista muuten hämärässä tilassa. Laulettavia kappaleita voi tarkastella myös baarissa olevista tableteista, joista löytyvät myös vihkoista puuttuvat kappaleet. Kappaletoiveet tulee kirjoittaa lapulle ja laittaa tiskillä olevaan rasiaan. Mobiilivarausta ei ole mahdollista tehdä, vaikka listat ovatkin luettavissa osoitteessa www.karaokebar.net/erottaja-listat. Tiskin takana työskenteli koko illan useita tarjoilijoita, ja karaoken vetäjä keskittyi kappaleiden säätämiseen. Juomia ei tarvinnut odotella, ja palvelusta jäi kokonaisuutena hyvä mieli.

Vanhan puolen katossa on useita tanssilattialle suunnattuja kaiuttimia. Paras paikka laulaa onkin keskellä lattiaa. Laadukkaat mikrofonit ovat langattomat, joten laulaminen onnistuu tarvittaessa myös pöydästä. Alkuillasta äänenvoimakkuus oli säädettynä hieman alhaisemmaksi. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt laulamista ja oman äänen erotti selvästi taustoista. Valitettavasti äänenvoimakkuuden lisäksi bassot olivat myös jääneet alas. Matalan miesäänen kappaleet eivät tästä syystä oikein toimineet. Lisäksi joidenkin laulajien osalta voimakkaan kaiun käyttö sai lauluääneen kumisemaan. Illan myötä yleistä äänenvoimakkuutta nostettiin ja samalla bassoa lisättiin rutkasti. Jossakin vaiheessa huomasin, että seinän vieressä olevat penkit alkoivat hypähdellä bassoiskujen tahdissa. Äänimaailma muuttui hyvin discomaiseksi. Muutos aiheutti sen, ettei tanssilattialla laulaessa oikein tahtonut enää kuulla omaa ääntään. Laulaminen vaikeutuu huomattavasti, jos oma ääni ei kuulu. 

Laulajien taso oli aika lailla keskimääräistä karaoketasoa. Alkuillasta yleisö osallistui lauluihin laulamalla mukana ja taputtamalla laulujen jälkeen. Puolenyön maissa porukka alkoi olla jo sen verran juhlatuulella, ettei laulujen loppumista oikein enää noteerattu. Käsittääkseni vanhan puolen karaoke muuttuu klo 1:30 discoksi. Tällä kertaa en ollut muutosta enää todistamassa. 

Erottaja oli mainio valinta maanantai-illan ajanviettopaikaksi, ja meno on kovaa varmasti myös muulloin. Karaokessa vallitsi hyväntuulinen ilmapiiri, ja laulaminen oli mukavaa. Paikkaa voi arkisin suositella hotellikuolemasta kärsiville sekä erilaisten yritysten kekkereiden jatkopaikaksi. Maanantai-iltanakin Erottaja tuntui vetävän porukkaa. Olut maksoi Erottajalla 6,7 €.

Resina 17.3.2017 Jyväskylä

”…minä, Melleri ja Morrison!” kajahti tällä kertaa Karaokepub Resinassa Hannikaisenkatu 16:ssa Jyväskylässä. Saavuimme hyvän ystäväni kanssa perjantai-iltaa viettämään noin klo 22:30, jolloin talo oli jo lähes täynnä. Vapaita pöytiä ei enää ollut, mutta onneksi irtopaikkoja oli vielä vapaana. Narikkamaksua tuli 3 € henkilöä kohti. Resina on varsin avara karaokepub. Tila muodostuu yhdestä isosta salista, jonka ovelta katsottuna vasemmassa takanurkassa on laulamiseen tarkoitettu lava. Ympäri pubia on lukuisia televisioita, joista sanoja ja lauluvuoroja on helppo seurata. Moni yleisöstä intoutuikin laulamaan laulajan mukana kuullessaan sopivan kappaleen. Kaiken kaikkiaan yleisö reagoi hyvin aktiivisesti laulamiseen ja laulajiin. Lavan edessä oleva tanssilattiakin oli illan aikana ahkerassa käytössä. Yleisön reagointi ja aktiivisuus tuntuvat laulaessa hyvältä, ja saatu lisämotivaatio voi saada laulajat jopa ylittämään itsensä.

Netissä Resina mainostaa konseptinsa perustuvan rempseään palveluun, hyvään äänentoistoon ja viihtyisän historialliseen miljööseen. Konsepti on saatu toimimaan hyvin. Baaritiskillä oli illan aikana kahdesta kolmeen myyjää, eikä juomia tarvinnut odottaa pitkään. Karaoken pyörittäjä oli aktiivisesti säätämässä ja miksaamassa musiikkia vaihtuvien laulajien mukaan. Palvelusta jäi hyvä mieli ja karaokeen liittyviin kysymyksiin sai hyväntuulisia vastauksia.

Musiikki kuului tasapainoisena ympäri pubia. Laululavalla monitorointi oli hoidettuna hyvin, ja oma ääni kuului kirkkaana ja hyvässä suhteessa taustamusiikkiin. Ensimmäisen lauluni aikana mikrofoni lähti hieman kiertämään matalana huminana, joka poistui laulupaikan pienellä vaihdolla. Humina ei kuitenkaan kuulunut yleisöön, joten sen aiheuttaja lienee ollut monitorikaiutin. Toisen laulun aikana vastaavaa ongelmaa ei ollut. Laululavalla on kaksi langallista Shuren SM 58 –mikrofonia. Mikrofonit ovat todella laadukkaat ja omaavat lähes kulttimaineen dynaamisina laulumikrofoneina. Useat laulajat ja bändit käyttävät juuri kyseistä mikrofonimallia. Lavalla olevien mikrofonien lisäksi sai langattoman mikrofonin käyttöönsä pyytämällä sitä karaoken pyörittäjältä. Kolmen mikrofonin yhtäaikaista käyttöä en muista nähneeni missään muussa karaokepaikassa.

Lauluvihkot löytyvät Resinassa baaritiskin päästä. Vihkoja ei saa viedä pöytiin. Biisilistat löytyvät myös netistä osoitteesta http://laula.se/4316. Saman osoitteen kautta voi myös varata kappaleet mobiilisti. Nettivaraus ei vielä ole kovin yleisesti käytössä karaokepaikoissa. Resinassa se kuitenkin toimi hyvin. Kappaleiden löytäminen ja halutun korkeuden säätäminen oli helppoa. Jollei omaa suosikkikappaletta löydy listoilta, kannattaa varmuuden vuoksi kysyä karaoken vetäjältä. Omalle kohdalle kävi juuri näin. Laulu puuttui listoilta, mutta se löytyi kuitenkin karaokelaitteistosta.

Laulajien taso tuntui pääosin todella kovalta. Hyviä laulajia toistensa perään oli ilo kuunnella rupattelun lomassa. Tottahan suureen määrään laulajia mahtuu monen tasoista yrittäjää, enkä usko, että keskimääräinen kova taso kuitenkaan aiheutti vähemmän laulaneille ylimääräistä kynnystä nousta vuorollaan lavalle. Suuren laulajamäärän haittapuolena on toki oman lauluajan vähäisyys. Koko illan aikana pääsin lavalle ainoastaan kahdesti. Suuremmissa ja suosituimmissa paikoissa, etenkin perjantai- ja lauantai-iltaisin, lauluvuoro vain osuu kohdalle aika harvoin.

Ilta oli varsin onnistunut ja hauska. Resina tarjosi hyvät puitteet laulaa karaokea ja viettää iltaa ystävien kanssa. Resinaa voin suositella illanviettopaikaksi kaikenlaisille ihmisille. Karaokena puitteet riittävät huippulaulajista satunnaisiin karaokekokeilijoihin. Resinan sivuilta osoitteesta www.pubresina.fi löytyy lisätietoja paikasta, hyvä laatuisia kuvia ravintolasta sekä linkki sivulle, jossa biisivarauksia voi tehdään. Oluttuopille tuli hintaa 5,7 €.

Jone´s 7.3.2017 Helsinki

Uusi reissu ja uudet kujeet. Tiistaina 7.3.2017 ajattelin pikaisesti käydä nauttimassa oluen ja laulamassa muutaman laulun. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Jone´s Kaisaniemenkatu 13:ssa Helsingissä. Narikkamaksu Jone´sissa on maanantaista torstaihin 2 € ja perjantaista lauantaihin 2,5 €. Olin paikalla klo 20:40 ensimmäisenä asiakkaana. Onneksi paikka alkoi kuitenkin täyttyä nopeasti. Tyhjässä ravintolassa on hyvä kokeilla uusia ja haastavia kappaleita ensimmäisiä kertoja, mutta yleisö oikeastaan tekee karaoken. Paikkana Jone´s on arviolta 60-paikkainen karaokebaari, joka jakautuu L:n muotoisena etu- ja takaosaan. Molemmissa osissa soi sama musiikki, ja niissä on laulamista varten kaksi kattoon kiinnitettyä kaiutinta. Alkuillasta etuosan musiikki tuntui olleen säädettynä takaosaa hiljemmalle. Ensivaikutelma oli tyylikäs ja hämyisä.

Tänä iltana karaoke kuitenkin antoi odotuttaa itseään, sillä hieman yhdeksän jälkeen aloitti Helsingin karaokebaareissa ajoittain esiintyvä trubaduuri Mark Tuomela akustisen keikkansa. Mies, kitara, huuliharppu ja ääni. Keikka oli varsin onnistunut, vaikkei yleisöä vielä ollut ehtinyt paljoa paikalle. Kappaleet soivat hyvin, ja laulut olivat ensiluokkaisia. Kappalevalinnat olivat rock-painotteisia Neil Youngista CCR:ään ja Eric Claptonista Jimi Hendrixiin. Yleisellä tasolla en ole täysin karaokebaarikeikkojen ystävä, sillä mielestäni karaokebaariin mennään ennemminkin laulamaan, kuin vain kuuntelemaan. Toisaalta osaava trubaduuri tuo mukavaa vaihtelua hiljaiseen alkuiltaan.

Trubaduurin lopettaessa karaoke pyörähti käyntiin ja samalla väkimäärä jatkoi tasaista kasvuaan. Jone´sissa oli töissä yksi tarjoilija, joka hoiti samalla karaoken pyörittämistä. Pienemmällä asiakasmäärällä homma toimi. Esiintymislavaa tai varsinaista tanssilattiaa ei Jone´sissa ole. Suuri osa laulajista lauloi baaritiskin edessä aukeavassa tilassa. Laulaessa oma laulu kuului kirkkaana ja selvänä. Musiikin äänenvoimakkuus oli sopiva myös kovaan laulantaan. Shuren laadukkaat ja langattomat mikrofonit toimivat hyvin. Musiikki oli yleisesti hyvin diskanttivoittoista ja useamman laulajan kohdalla diskantit jopa sattuivat korviin. Vastaavasti bassot jäivät taka-alalle. En ole varma johtuiko basson hiljaisuus miksaajan säädöistä vai PA-laitteistosta. Voihan tietysti olla, että diskanttivoittoisella säädöllä haetaan musiikin parempaa erottelukykyä kokonaislaadun hieman heikentyessä. Laulajien taso oli tänä iltana keskimääräistä karaokekuppilaa parempi.

Jone´sissakin kappaleet varataan perinteisen kaavan mukaan paperilapuilla. Baarissa on yksi kosketusnäyttölaite, josta kappaleita voi etsiä. Biisivaraukset laitteen kautta eivät kuitenkaan onnistu. Suuri osa laulajista kantoi perinteiset lauluvihkot pöytiinsä, ja selailivat niitä keskustelun lomassa. Mobiilisti tehtävä biisivaraus ei ole käytössä, mutta kappalelistat löytyvät osoitteista biisilista.fi ja karaokebar.net. Ravintolan takaosassa oli Soneran liittymällä haasteita päästä nettiin. Onneksi ravintolassa on ilmainen wifi, joka mahdollistaa nettipohjaisten biisilistojen käyttämisen.

Jone´s oli kaikkinensa positiivinen kokemus. Muutaman vuoden takaiset muutostyöt toivat onnistuneesti näyttävyyttä ravintolaan. Samalla karaokelaitteistoa ilmeisesti uudistettiin, sillä musiikki kuulosti diskanteista huolimatta paremmalta kuin aiemmin. Tosin edellisestä vierailustani on jo jonkin verran aikaa, ja voi olla, että muistikuvani ovat hieman vääristyneet. Näkisin, että Jone´s on parhaimmillaan suuremman seurueen tai kaveriporukan illanviettopaikkana, ja se sopii ehdottomasti kaiken tasoisille laulajille. Oluttuoppi maksoi 6,1 €.

Pataässä 1.3.2017 Helsinki

Reissuni jatkuessa päädyin keskiviikkoiltana 1.3.2017 laulamaan Pataässään Snellmaninkatu 13:een Helsingissä. Pataässä on varmasti yksi Suomen tunnetuimmista karaokepaikoista. Tunnelmaltaan Pataässä on pubimainen ja tiloiltaan avara ja siisti. Istumapaikkoja on paljon ja käsittääkseni arki-iltoina ravintolan kabinettipuoli onkin usein tyhjänä. Karaokelaulamisen lisäksi Pataässä tarjoaa myös mahdollisuuden menettää rahansa Blackjack-pöydässä.

Saavuin Pataässään vähän ilta kymmenen jälkeen ja portsarin kehotuksesta jätin takin narikkaan. Narikkamaksu oli 2,5€. Sisällä Pataässässä oli jonkin verran ihmisiä: yksittäisiä pareja, yksi suurempi hotellihenkilöstön työporukka sekä muutama kaltaiseni laulamaan tullut yksinäinen susi. Karaokepuolella oli kuitenkin vielä paljon tyhjiä penkkejä. Ihmismäärästä huolimatta laulajia oli karkeasti sanoen kourallinen. Omien kappaleiden välissä oli keskimäärin neljästä viiteen laulua, mikä omasta näkökulmasta on lähes ihanteellinen laulutahti. Joku tosin yritti kiilata lauluvuoroa varaamalla kappaleita eri nimillä. Tähän karaoken pyörittäjä puuttui kovalla kädellä ja keskeytti kappaleen kesken ensimmäisen säkeistön huomatessaan vilppiyrityksen. Laulajien taso vaihteli laidasta laitaan: humalaisen hoilaamisesta aina lähes oopperatason laulantaan. Vaihteleva taso helpottaa kaikkien osalta laulamisen aloittamista ja kynnys mikrofoniin tarttumiseksi pysyy pienenä. Tottahan sitä kuitenkin aina toivoo, ettei oma vuoro olisi paikan parhaan laulajan jälkeen. Yleisön muisti on onneksi lyhyt ja jo yhden tai kahden kappaleen jälkeen on kevyempi aloittaa.

Pataässässä oli tullessani kaksi tarjoilijaa, joista toinen hoiti miksausta ja toinen oli keskittynyt myyntiin. Toiminta oli sulavaa ja ammattitaitoista. Miksaukset säädettiin ripeästi kohdalleen heti kappaleiden alussa. Musiikki oli kirkasta ja hyvin eroteltavissa. Diskantit korostuivat mielestäni hieman liikaa ja bassot jäivät pahasti piiloon. Mikrofonit olivat laadukkaat, hyväkuntoiset ja langattomat. Musiikki kuuluu ympäri ravintolaa ja baaritiskin edessä olevan tanssilattian kohdalle kattoon kiinnitetyt isommat kaiuttimet toimivat hyvin monitoreina. Kaiuttimet on suunnattu tanssilattialle eri suunnista, joten pyöriminen ei juurikaan heikennä taustamusiikin laatua. Paras laulupaikka on keskellä tanssilattiaa. Erillistä esiintymislavaa Pataässässä ei ole. Musiikin äänenvoimakkuus oli minulle varsin sopiva. Kovaakaan laulaminen ei peittänyt taustamusiikkia ja pöydässä pystyi kuitenkin keskustelemaan lähes normaalilla puheäänellä.  Yleisön intoutuessa tanssimaan voi lattialla olla hieman ahdas laulaa. Tällöin voi kuitenkin olla tyytyväinen biisivalinnasta ja mennä mukaan tai vaihtoehtoisesti jatkaa laulamista vähän sivummalla.

Biisivaraukset tehdään Pataässässä perinteiseen tapaan paperilapulla, joka jätetään tiskillä olevaan laatikkoon. Paperilapun lisäksi on kuitenkin mahdollista varata kappale käyttämällä ravintolassa olevia kosketusnäyttölaitteita. Laitteet ovat itseään selittävät ja helppokäyttöiset. Huomasin illan aikana, että laitteesta löytyi kappaleita, jotka puuttuivat jostain lauluvihkoista. Laitteet kannattaa siis tarkastaa, jollei lempikappaletta tahdo muuten löytyä. Biisilistat voi lukea myös mobiilisti osoitteessa karaokebar.net. Mobiilisti tehtävästä biisivarauksesta en nähnyt merkkejä ravintolassa.Iltasanomat on nimittänyt Pataässää klassikkoravintolaksi. 

Näkisin, että tämä legendaarinen karaokebaari kannattaa käydä kokeilemassa, jos karaoke yhtään herättää intohimoja, ja miksei muutenkin ihan vaan ilmapiirin takia. Osaltani pidän Pataässää varsin laadukkaana karaokepaikkana, joka sopii kaiken tasoisille laulajille. Mielihalusi mukaan voit olla laulaa näyttävämmin tanssilattialla tai rauhallisemmin piilosta pöydän äärestä. Oluttuoppi maksoi Pataässässä 6,5 €.

AnnA.K 27.2.2017 Helsinki

Hotellikuolemaa välttääkseni kävin maanantaina 27.2.2017 laulamassa karaokea AnnA.K:ssa Annankatu 23:ssa Helsingissä. Paikkana AnnA.K on pienehkö, lämminhenkinen karaokepaikka. Istumapaikkoja on arviolta vajaat 50. Tunnelmaltaan AnnA.K on aika lähellä olohuonetta. Tulin paikalle alkuillasta puoli kahdeksan maissa ja yllätyksekseni paikka oli jo puoliksi täynnä. Ulkopuolisen silmin vaikutti siltä, että osa paikallaolijoista oli niin sanottuja kantapeikkoja, jotka todennäköisesti viettävät enemmänkin aikaa kyseisessä kuppilassa ja tuntevat lähes kaikki paikalla olevat etunimiltään. Suuri osa paikallaolijoista oli tullut vain nauttimaan karaoke-esityksistä, sillä lauluvuoro kiersi vauhdikkaasti ja laulunhaluiset pääsivät nopeasti uudelleen mikrofonin varteen. Laulajien taso oli aika lailla tavallista suomalaisissa karaoketasoa, vaikkakin on todettava, että lyhyehkön vierailun aikana esiintyi pari jäätävän kovaa laulajaa.

AnnA.K:ssa oli vierailuni aikana yksi tarjoilija, joka miksasi laulajia myynnin lomassa. Tällä yleisömäärällä homma toimi hyvin ja miksaukset osuivat pääosin nappiin. PA:ssa bassot olivat sopivan napakat. Jossakin kohdin tuntui, että kaiuttimet kumisivat jonkin verran. AnnA.K:ssa suurin osa laulajista laulaa keskellä lattiaa, vaikka hyvälaatuiset Shuren langattomat mikrofonit mahdollistavat laulamisen toki muualtakin. Erillisiä laulumonitoreja ei ole ja musiikki kuuluu pääosin kahdesta kattoon kiinnitetystä kaiuttimesta. Kaiuttimien edestä poistuminen heikentää huomattavasti musiikin kuuluvuutta ja vaikeuttaa laulua. Yleisellä tasolla musiikki soi omaan korvaan hieman hiljaisesti. Hiljaa lauleskelu onnistui hyvin, mutta kovempaa laulaessa tuntui ajoittain urpolta kailottaa taustamusiikin yli. Huomasin saman asiaa myös muiden laulajien esityksissä. Toisaalta maanantaialkuillasta voi olla hyväkin asia, että karaokekuppilassa voi myös jutella vieruskaverin kanssa. Pieni tila asettaa rajoitteita äänenvoimakkuudelle.

Laulettavat kappaleet varataan AnnA.K:ssa baaritiskillä olevaan laatikkoon jätettävällä paperilapulla. Biisilistat on nähtävissä paperisissa lauluvihkoissa ja kuppilassa olevissa kosketusnäyttölaitteissa. Lisäksi biisilistat löytyvät osoitteesta karaokebar.net. Mobiilisti kappaleita ei AnnA.K:ssa pysty varaamaan, tai ainakaan mobiilivarausta ei mainostettu missään.

Kaiken kaikkiaan AnnA.K:sta jäi varsin positiivinen maku ja sitä voi suositella kaikenlaisille laulajille, jotka pitävät pienemmän paikan tunnelmasta eivätkä etsi suoranaista mahdollisuutta näyttää lavakarismaansa. Oluttuopille tuli AnnA.K:ssa hintaa 6,1 €.